Aloin opiskella kasvien lääkinnällistä käyttöä ja kansanperinnettä noin kymmenen vuotta sitten. Olin aina käyttänyt kasveja, kerännyt yrttiteehen aineksia, värjännyt kasveilla lankoja, ja syönyt niitä suoraan luonnosta. Tuossa vaiheessa minua alkoi kuitenkin kiinnostamaan asia enemmän, joten lainasin kirjoja ja tein niistä muistiinpanoja, etsin tietoa. Aloin myös valmistaa enemmän itse rohtoja, ja kiinnostuin puutarhan hoidosta. Tein voiteita, saippuaa, tinktuuraa, siirappeja ja kukkaterapeuttisia uutteita ym. Opiskelin myös yrttiterapiaa. Mitä enemmän opiskelin, sitä paremmin ymmärsin miten moniulotteista ihmisen hoitaminen kasvien avulla on. Tuntui etten oikeastaan tiedä yhtään mitään. Ihminen on edelleen meille ihmeellinen tutkimusmatka, ja länsimainen tapa suhtautua ihmiskehoon jättää toisinaan kovin suppean ikkunan josta katsella asiaa. Ainakin itse, erittäin uteliaana luonteena, jäin (ja jään edelleen) istumaan monien avoimien kysymysten kanssa.
Meillä kaikilla on mahdollisuus kuunnella syvästi luonnon viisautta. Luonnossa ollessamme tajunnantilamme muuntuu. Luonnon elävät olennot vetävät meitä ominaiselle taajuudelleen, jossa kommunikointi tapahtuu sanojen tuolla puolen. Tämä saa aikaan sieluntilan, jossa muutumme osaksi ympäröivää luontoa, olemme omalla paikallamme, jalat maassa, osa laajempaa kokonaisuutta. Aistimme sulautuvat väreihin, tuoksuihin, ääniin ja tuntemuksiin. Koko havaitsemisen järjestelmä aktivoituu kokonaisvaltaisella tavalla. Samalla pystymme ottamaan vastaan herkkiä viestejä alitajunnallemme, ja oivallamme asioita, joilla on meille merkitystä.
Jenni Örn