Näin eilen bussin ikkunasta miten vilkkaan ison tien reunasta, betonin ja tien välistä puski ulos monta iloista auringonkukkaa. Ja ne kukkivat loisteliaasti kimppuna siinä keskellä hälyä, betonia ja asfalttia, vaikka muita kasveja ei näkynyt missään lähelläkään. Luonto ja kasvit yllättää kaikkialla, ja kommunikoi niin ilahduttavalla tavalla. Voi löytää aivan pienen halkeaman, josta pilkistää valoa ja kurottautua ulos sieltä. Ja kaiken sen asfaltin alla on multaa, josta saa ravintoa, ja se mahdollistaa elämän esiin tulemisen.
Krookukset symboloivat uutta alkua. Olen tottunut näkemään ne keväällä yhtenä ensimmäisistä kukkijoista, joten oli aika hauskaa löytää niitä metsästä keskellä marraskuuta. Myös marraskuu on uuden alun aikaa, hieman toisella tavalla kuin kevät. Marraskuu valmistaa meitä talven lepo-vaiheeseen ja unennäön aikaan. Mitä kaikkea alitajunnasta nouseekaan tänä talvena, muuttuu se ravinnoksi ja rakennusaineeksi tulevalla kasvukaudella. Tarvitsemme vaiheen, joka mahdollistaa meille sisäisen maailman tutkimisen. Tarvitsemme aikaa unien näkemiselle, hiljentymiselle ja hidastamiselle.
Jenni Örn